Epäkelpona
Tuhannesti torjuttuna
Olen satutettu
Niin syvältä
Että olen melkein poikki

Katson kun koivut tanssivat balettia tuulessa,
käsi kädessä, täydellisinä toisilleen.
Minä, riittämätön, epäkelpo,
kävelen kolme askelta jäljessä.

Se, kun ei kelpaa
edes itselleen
janoaa jotain
kaunista

Yhden sanan
tai ne kolme
yhden kosketuksen
tai halauksen

Tule, katso silmiin
näe minut
katso tarkemmin
näet minuun

Yhden hetken
tai elämän
yksi hetki
on ikuisuus

Se, kun ei kelpaa
edes itselleen
ei ansaitse
enempää

suru nostaa päätään,
käpertyy mieleen,
meinaa jäädä asumaan,
sieluni viulut soivat,
hiljaa vinkuen ja valittaen,
mollissa

Arjen harmaus

Kyllä minä arvostan
himmeitäkin väripilkkuja.
Ihan haalistuneitakin
ja mikroskoopilla katsottavia.
Sormenpään kokoisia
ja  kirkkaita.
Mutta missä helvetissä
on neonväriset?
Isot.
Kuin maaliämpäristä kaadetut
suuret väriläiskät.
Ihmettelen.

suruinen sieluni
pirstaleinen, liimattu
vielä kelvollinen
elämää edessään
kaikessa epätäydellisyydessään
yksin minun

Tyhjyys

mikä on tämä tyhjyys
joka auringon harmauttaa
päivän saa jatkumaan
ikuisuuksiin
tyhjyys
päänsisäinen avaruussumu
ahdistava musta aukko
imee kaiken positiivisen
mitä jää?
se tyhjyys
kyyneleinä virtaava
äänettömänä huutona vyöryvä
rintaa puristava
rytmihäiriö

Kipu kasvattaa

Niinhän se on.
Kipu kasvattaa.
Minua?
Sinua?
Meitä?
Voinko ohjata kivun suuntaa?
En sinua satuttaisi.
Kasvattaisin kivusta petäjän,
Kierovartisen..
Sitkeänä eläisi.
Vuodesta toiseen.
Kasvaisi ja  kukoistaisi.
Ukkosen iskettyä
kelo kuutamossa.
Kuolleena, muttei unohdettuna.

hetken olin hukassa
en itseäni tunnistanut
kuulin muuttuneeni
ja luulin 
vaan tervetuloa takaisin
alakulo ja väsymys
ikävä ei ollut
mutta nyt taas itseni tunnistan
hyvästi kiiltokuva
kiva kun kävit kylässä

Kyynelten sumentamin silmin
katson taivaan pilviin
ripsiväri silmiä kirvellen
yritän edetä astellen
 mutten voi
mikä jalkani sementoi
ei kahleita murra kyyneleet
vahvistavat siteet ennalleen
odotan ilman lohtua
kaiken, kaiken loppua
saapuu se kun jaksaa odottaa
sillä välin yritän
kyyneleeni kuivattaa
pahan mielen karkoittaa
kutsua hymyn käymään
ehkä naurunkin kylään
epäilen, mutta yritän

Jouluaattona

aattoillan pimeydessä
istun hiljaa miettimässä
maailmani kauneutta
murhetta myös monenlaista
ei ole maailmani täydellinen
mutta pärjään kai ihan hyvin
huolineni, suruineni
rakkaineni, iloineni
toinen päivä toista pimeämpi
mutta kaiken käy kai lopulta hyvin

illan pimeyteen katoan jälkiä jättämättä hajoan sumuksi muuttuen ilmaan haihtuen vaan siltikään en oikeasti lähtenyt mihinkään vaan rinnallasi kuljen läpi ikijään jonka kaltainen oli sydämeni ennen

kuuta taivaalta tavoittelen
varpailleni nousten
kurkottelen
ei lähene kuu
en yllä koskettamaan
pettymys saa silmät
kostumaan
kyyneleet pyyhin
selän suoristan
ei toiveiden silta
romahdakaan

usko tulevaisuuteen
punainen lanka
päivä kerrallaan
kaulapanta
pois riisuttu kuristamasta
ei enää mielipahaa
ajattelemattomuudesta
ei kuvitteellista sahaa
kaulaa katkaisemassa
valoisampaan huomiseen
matkaamassa
päivä kerrallaan

Käsi kädessä
arkkivihollisen edessä.
Rakkaus kumpusi sisältäni
kun pidit katseellasi
kiinni sydämestäni.
Turvasit minut kosketuksellasi
enkä enää pelännyt
taistelutantereen tomussa.

Elämä on rumia kattolamppuja

Ihminen elää
haaveillen täydellisestä
valonlähteestä,
törmäten vääriin
valon aaltopituuksiin.
Harmaudessa kirkkaimmat
ovat unta.
Ulottumattomissa.
Utopiaa.
Vaan aina uudelleen
valoon seuraavaan,
luxeja mittaamaan.
Olisiko tämä se täydellinen?
Oli tai ei.
Elämä on rumia kattolamppuja.

Ikuinen jano

Janoan
onnea
rikkautta
rakkautta
rahaa.
Absintilla ahkeraan
janoani sammutin.
Tai yritin.
Onnistumatta.
Janoon kuolemaisillani
keidasta kohden.
Yhä uudelleen.
Vaan kangastuksia kaikki.
Edelleen
ikuisesti janoan.
Vaan
eniten
elämää.

katoan

katseestasi elän
kosketuksesta kuolen
vaan kosketuksetta
ei elämää ole
ja silloin
minäkin
haalistun
olemattomuuteen
katoan
iäksi

nallekarkit?

olen

näkymätön

sulle

huomaamaton

pelkkää ilmaa

transparentti.

sä

koko maailma

huomioni

keskipiste

aina mielessä

rakkauteni.

nallekarkit?

päin helvettiä.

Paistaa se päivä,
risukasaankin.
Sitä odotellessa
valssaan sateessa.
Ja syntymähumala
askeleeni keventää.