Ihminen elää
haaveillen täydellisestä
valonlähteestä,
törmäten vääriin
valon aaltopituuksiin.
Harmaudessa kirkkaimmat
ovat unta.
Ulottumattomissa.
Utopiaa.
Vaan aina uudelleen
valoon seuraavaan,
luxeja mittaamaan.
Olisiko tämä se täydellinen?
Oli tai ei.
Elämä on rumia kattolamppuja.
Pessimistinen taivaanrannanmaalari. Herkistelijä. Mukataiteellinen. Joskus kätevä käsistään. Pelkkä ihminen.
Please do not use any of my texts without my permission.
perjantai 20. heinäkuuta 2012
lauantai 7. heinäkuuta 2012
Ikuinen jano
Janoan
onnea
rikkautta
rakkautta
rahaa.
Absintilla ahkeraan
janoani sammutin.
Tai yritin.
Onnistumatta.
Janoon kuolemaisillani
keidasta kohden.
Yhä uudelleen.
Vaan kangastuksia kaikki.
Edelleen
ikuisesti janoan.
Vaan
eniten
elämää.
onnea
rikkautta
rakkautta
rahaa.
Absintilla ahkeraan
janoani sammutin.
Tai yritin.
Onnistumatta.
Janoon kuolemaisillani
keidasta kohden.
Yhä uudelleen.
Vaan kangastuksia kaikki.
Edelleen
ikuisesti janoan.
Vaan
eniten
elämää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)