mustan auringon alla
matkaani teen
askel askeleelta
hiljalleen
yksin puhelen
vain kaiku vastaa
kysymykseen
en ratkaisua saa
niin autiolta näyttää
tämä tienoo
se muistuttaa mun sydäntä
ennen niin hienoo
se rikki on mennyt
ehkä ei lopullisesti
on pehmennyt
kova ulkokuoreni
joskus kysymyksen
vielä varmaan esitän
ja jatkan vastauksen
elämän, etsinnän
ehkä auringosta
joskus keltaisen saan
ja ihan vahingossa
sydämeni korjaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti