Arjen harmaus

Kyllä minä arvostan
himmeitäkin väripilkkuja.
Ihan haalistuneitakin
ja mikroskoopilla katsottavia.
Sormenpään kokoisia
ja  kirkkaita.
Mutta missä helvetissä
on neonväriset?
Isot.
Kuin maaliämpäristä kaadetut
suuret väriläiskät.
Ihmettelen.

suruinen sieluni
pirstaleinen, liimattu
vielä kelvollinen
elämää edessään
kaikessa epätäydellisyydessään
yksin minun

Tyhjyys

mikä on tämä tyhjyys
joka auringon harmauttaa
päivän saa jatkumaan
ikuisuuksiin
tyhjyys
päänsisäinen avaruussumu
ahdistava musta aukko
imee kaiken positiivisen
mitä jää?
se tyhjyys
kyyneleinä virtaava
äänettömänä huutona vyöryvä
rintaa puristava
rytmihäiriö