Please do not use any of my texts without my permission.

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Joskus runosuoni pulppuaa...

...lähinnä ahdistuksen poistumiskanavana. Teksteistä huolimatta, aurinko paistaa joskus risukasaankin. =)

Pimeyttä.
Päälle kaatuvia seiniä.
Pelkkä pimeä tunneli
-ilman pilkottavaa valoa, ilman uloskäyntiä.
Hajoan.
Katoan pimeyteen.
Ja sitten vain lakkaan olemasta.
Hyvästi.

*****

Paljon kipua.
Riittämättömyyttä.
Ahdistunutta yksinäisyyttä.
Kuinka saamaton olen.
Ja yksin.
Täysin arvoton.
Vailla oikeutta onneen,
ilman mitään mikä pitäisi pinnalla.

*****

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti