Syvät vedet

Pää pinnan alle upoten,
välillä kuin korkki nousten
Syvissä vesissä uidaan
roiskitaan ja räpistellään
Ympärillä sinisyyttä
mielen yksinäisyyttä
Vielä tulee joskus vastaan
se kauan kaivattu ranta
Ja paljon ennen sitä
varpaiden alle santa

en oo tarpeeksi vahva
yksin pärjäämään
yksin päättämään
yksin elämään

en pysty elämään ilman tukijaa
joka kantaakseen
ottaa osansa
mun arjesta

en tahdo harteillani kantaa
koko maailmaa
sun unelmaa
mun manalaa

mutta pakon edessä
voimat venyvät
arki rullaa paikoillaan
ja mä jään rattaisiin