Rakkaudesta

se on roihua
voimakasta paloa
liekkien sinfoniaa
välillä hiipuen
kituen kytien
mutta aina
puolesta sanasta
pelkästä katseesta
riehuen roihuava
sammumaton rakkaus

Keväistä tajunnanvirtaa... =)

Syleilen sinua Äiti Maa.
Työnnän sormeni multaan,
istutan puuntaimen.
Hoivaan ja ravitsen,
kauneus palkitsee.

Nostan pääni pilviin,
annan tuulen sekoittaa hiukseni,
auringon valaista kasvoni,
unohdan murheeni.
Olen elossa ja hymyilen.

Jos...

Jos osaisin laulun tehdä,
kertoisin kuinka aallot tuovat viestinsä kaukaa,
kuinka meri huokaa,
kuinka kuu loistaa.
Kertoisin miten aurinko luonnon herättää
ja mieltäni piristää.
Kertoisin kuinka leikkisä on tuuli,
joka hellästi kukkaa keinuttaa.
Kertoisin miltä tuntuu sormieni alla
männynkaarna ja miltä tuoksuu koivu
kesäyönä taivasalla.
Kertoisin rakkaudesta, kaipauksesta,
hellästä syleilystä, kiihkeästä suudelmasta.
Laulaisin ilosta, laulaisin murheesta.
Laulaisin huolet pois
ja jokainen päivän suruton ois.

Tää on aika koukuttavaa...

...blogia vois muokata vaikka miten. Löydän kymmeniä taustoja, fontteja, väriyhdistelmiä...
 Mutta mä vasta opettelen tätä hommaa, kyl tää tästä. =)

Joskus runosuoni pulppuaa...

...lähinnä ahdistuksen poistumiskanavana. Teksteistä huolimatta, aurinko paistaa joskus risukasaankin. =)

Pimeyttä.
Päälle kaatuvia seiniä.
Pelkkä pimeä tunneli
-ilman pilkottavaa valoa, ilman uloskäyntiä.
Hajoan.
Katoan pimeyteen.
Ja sitten vain lakkaan olemasta.
Hyvästi.

*****

Paljon kipua.
Riittämättömyyttä.
Ahdistunutta yksinäisyyttä.
Kuinka saamaton olen.
Ja yksin.
Täysin arvoton.
Vailla oikeutta onneen,
ilman mitään mikä pitäisi pinnalla.

*****

12.3.2011 Päätin alkaa bloggaajaksi...

...tiedä sitten tuleeko tänne tekstiä, luettavaa ainakaan. Ja lukeeko tätä kukaan. Aika näyttää. Kuka tulevaisuuden voisi tietää...